Motoristien kriisitukipalvelu

Ja metsässä pyörittiin 13.4.2010

13.4.2010 ajoin sitten ulos tieltä. Tapahtuma oli ensimmäinen koko ikäni aikana. Kerron tähän tapahtuman kulun ensin siten kuin muistan sen ja sitten kerron sen mitä olen pähkäillyt jälkikäteen. Kun luette tarinaa, niin ottakaa huomioon, että kaikki tapahtui muutamassa sekunnissa.


Oltiin kavereiden kanssa Ahlaisissa Lokki kahvilassa kahvilla. Lähdettiin ajelemaan illalla noin klo 19 korvilla kohti Merikarviaa. Merikarvian rantatieltä kääntyy Harvalan tie kohti kasi tietä. noin kilometri ennen kasitien risteystä tapahtui seuraavaa.

Olin tulossa oikealle kaartavaan loivaan mutkaan. Vilkaisin nopeusmittaria ja totesin mittarin näyttävän 90 km tunnissa(mittari virhe on noin 5 km liikaa). Päästin kaasun pois, jotta vauhti hidastuisi, painoin kevyesti takajarrua hiljentääkseni vauhtia. Sitten tapahtui jotain. Seuraavaksi huomasin, että prätkän takapyörä oli menossa vasemmalle puolelle. Prätkän perä lähti siis heittelehtimään. Sain suoristettua ajolinjan, jolloin havaitsin, että edessäni oli vastaantulevan kaistan oja. Painoin jarrut kiinni. Seuraava havainto oli, että näin kypärän visiirin läpi vihreätä ja minulla oli tunne, että teen kuperkeikkaa.

Kun liike pysähtyi olin selälläni metsän keskellä. Ihmettelin, että missä olen ja miksi olen siellä missä olinkin.

Päätin etten liikahda yhtään, jotta mikään paikka ei mene enempää rikki. Tarkistin mielessäni, että onko kaikki jäsenet paikallaan ja mistä päin ne kivut oikeasti tulevat. Muita kipupaikkoja en löytänyt kuin vasemman nilkan ja oikean kyynärpään. Niskan tutkin sitten erittäin tarkasti, jotta niska ei katkea kun lähden liikkeelle.

Seuraavaksi ihmettelin, että kuinka syvällä metsässä olen, että löytäväkö kaverit minut sieltä. Kuulin auton menevän ohi ja totesin, että taidan olla niin syvällä ja piilossa, että minun on päästävä tien varteen. Raahasin itseni tien viereen josta kaverit sitten minut löysivätkin.

Kaverit soittivat hätäkeskukseen, josta sitten paikalle lähetettiin ambulanssi, lääkäriauto ja Merikarvian palokunta.

Prätkä tallissa onnettomuuden jälkeen. Katteet säpäleinä

Ambulanssissa minulta otettiin ajosaappaat pois jalasta ja ajotakki pois päältä. Kypärän sain itse pois päästä sen jälkeen kun ambulanssimiehistö laittoi selkärankalaudan alleni.

Sairaalassa minulta otettiin päällimmäisen vaatteet pois päältä. Niskastani muuten löytyi irtonaisia puolukan varpuja. Minua kohdeltiin kuin traumapotilasta, joten en saanut liikahtaa minnekään ennenkuin minulta otettiin magneettikuvaus koko kropasta. Lääkärit tarkistivat, ettei minulla ollut sisäisiä vaurioita. Lääkäri totesi, että nilkka on kipeä ja oikean käden kyynärpään puolikas nivel oli kappaleina.

Minut siirrettiin osastolle odottamaan käsileikkausta. Ajoin ulos tiistaina ja leikkaus oli tarkoitus tehdä torstaina. Torstaina Porin keskussairaalaan tuli Jorma Panula kaupunginsairaalasta leikkaamaan. Oman leikkaukseni edelle meni kuitenkin joku muu leikkaus, joten oma leikkaukseni siirrettiin 19.4.2010 tehtäväksi keskussairaalassa.

16.4.2010 sain luvan mennä kotiin odottamaan leikkaustani, joka oli tarkoitus tehdä seuraavana maanantaina. Oli muuten mielenkiintoista kulkea kotona kun vasemmassa nilkassa oli nivelside revähtänyt ja oikeassa kyynerpäässä oli nivel kappaleina. eteenpän pääsi hyppelemällä, mutta kun kädessä oli irtonaisia osia, ne hankasivat vasten toisiaan aina kun käsi tärähti.

19.4.2010 menimme sairaalaan ja leikkaus kesti viisi tuntia. Seuraavan vuorokauden olin sitten puolitiedottomassa tilassa. Kotiin pääsin 23.4.2010. Sen jälkeen muutama viikko meni television edessä, pari seuraavaa viikkoa meni tietokoneen ja television edessä ja sen jälkeen sitten mitä milloinkin tehdessä.

Käsi laitettiin kipsilastalla asentoonsa 13.4.2010. Leikkaus tehtiin 19.4.2010. Kipsi vaihdettiin 3.4.2010 lasikuituiseen versioon ja ortopedisen lastan sain 19.5.2010. Sen jälkeen aloitettiin fysioterapia. 1.6.2010 sain luvan jättää lastan päiväkäytöstä pois. Öisin lastaa täytyi pitää, jotta sain nukuttua kunnolla.

Hajalla olevista katteista edestäkin kuvaa.

 


Eli tuossa on suurinpiirtein kaikki mitä muistan. Ulosajosta on kaikki, mutta sairaalaan pääsyn jälkeen olen jättänyt vessakäynnit pois tekstistä.

No se mitä tuossa onnettomuudessa sitten tapahtui on vielä mysteeriö. Jälkien, valokuvien ja paikalla jälkeen käyneiden puheiden perusteella olen päätynyt seuraavaan.

Prätkän takapyörä meni hetkeksi lukkoon. Epäilen, että 1991 vuoden mallisen Yamaha FJ1200A pyörän ABS yksikössä tuli joku häiriö ja kevyeksi luulemani jarrutus muuttui ABS yksikön sisällä liian tehokkaaksi. Kun jarrutus alkoi oli käteni suorassa ja painoin etujarrua voimakkaasti. Tiellä oli neljä metriä mustaa viivaa. Käteni meni ilmeisesti rikki kun etupyörä osui ojan vastakkaiseen penkkaan. Ajoin siis vastaantulevan kaistan yli ojaan. Ojan vastakkainen penkka oli noin metrin alempana tietä. Kun käteni meni rikki, päästin jarrusta ja olen ajanut ojanpohjaa pitkin, kunnes se 15 – 20 centtiä vahva koivu pysäytti matkan. sen jälkeen prätkän perä heilahti vasemmalle ja pyörä kaatui. Ilmeisesti olen lentänyt vasta siinä kohdassa pois pyörän päältä.

Loppukommentit:

Jos kaverit eivät olisi lähteneet takaisin katsomaan tapahtumia, niin olisin luultavasti vieläkin siellä metsässä. Erittäin iso kiitos kaikille minua jelpanneille.

– vasemman nilkan nivelsiteen revähtivät
– oikean kyynärpään nivelen puolikas kasattiin teräslevyllä, ruuveilla ja piikeillä
– moottoripyörän etukatteet menivät rikki. Pyörän korjaus olisi maksanut kaksi kertaa sen mitä sen myyntiarvo olisi ollut. Pyörä menee varaosiksi.
– poliisilta sain varoituksen huolimattomasta ajosta ja olosuhteiden huomiotta ottamisesta
– sairaslomaa 14.4. – 30.6.2010 välisen ajan

Tapahtuma olisi saanut jäädä  kokematta, mutta jäin sentään eloon kertomaan onnettomuudesta. Tätä kirjoittaessani on tallissa odottamassa uusi Yamah FJR1300A. Jalka pelaa hyvin, mutta väsyy jos pitempään olen jalkeilla ja liikenteessa. Oikean käden liike on vajaa eli en saa kättä suoraan, enkä yletä raapimaan oikealla kädellä oikeata korvaani. Tarkoitus on kuntouttaa käsi sellaiseen kuntoon, että saan kypärän päähän ja kiinni, jotta pääsen taas tien päälle ennen syksyn alkua.

Joulukuu 2011

Juuri joulua ennen vuonna 2011, kyynärpäästä otettiin raudat pois. Nyt kyynärpäätä  koristaa kaksi pitkää arpea, toinen on ensimmäinen leikkausarpi ja toinen arpi, joka jäi muistoksi rautojen poistosta.

Kyynärpää toimii, mutta niveltila on pienentynyt ja käsi ei taivu kunnolla koukkuun, vaan jää hieman reilun 90 asteen kulmaan. Parran pystyy ajamaan, mutta puhelinta ei pysty pitämään oikealla korvalla, jollei päätä käännä lähemmäs.

Kyynerpää rautojen poistamisen jälkeen. Pikkasen on tuota mustelmaa.

Ja käsi toiselta puolelta. Tuossakin pikkunen mustelma. Tuo alempi arpi on leikkausjälki kyynärpään korjaamisesta. Tuo missä on tikit on sitten rautojen poistamisesta.

 

Myös käden suoristuminen on vajaa eli käsi ei mene suoraksi. Kipuja kädessä ei ole, mutta jänteet (tai lihakset) tuntuvat kiristyvän määrätyissä asennoissa. Lääkäri kirjoitti todistuksen, ettei käsi tule koskaan enää alkuperäiseen kuntoon.

Käsi pelaa kuitenkin niin hyvin, että olen ajanut kesällä 2012 liki 18 000 km ja kaksi kertaa jopa rautaperse SS1000 ajon hyväksytysti.

Kirjoittanut:
Keijo Salakari
Pori

Motukka mitali

Motukka muistotaulu

merkkien ja taulujen tilaukset marja.suominen( at ) motukka.fi tai puh. 044-2604 780 klo 17 jälkeen.
Taulun hinta kehyksillä( lasinen kehys) 15€+postimaksu, ilman kehyksiä 10€+postimaksu=kirjemaksu.

Mitalli 5€, mahdollista myös postittaa, jolloin kirjepostimaksu lisätään